Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan
|
|
Ritarikunnan identiteetti
Ritarikunnan alkuperä
Pyhän haudan ritarikunta, jonka perustaminen perimätieto lukee Godfrey de Bouillon:in ansioksi, on luultavimmin saanut alkunsa Pyhälle maalle 12. vuosisadalla Jerusalemin latinalaista kuningaskuntaa puolustamaan matkanneiden ritareiden virkaan asettamisesta. Sen perusarvot ovat niiden ristiretkeläisritarien perintöä, jotka tulivat jäseniksi Pyhän haudan vakinaisiin kaniikkeihin liittyvään maallikkoveljeskuntaan. Ritarikunta esiintyi alkulähteellään tyypillisten vanhojen kristillisten aateliuden piirteiden edustajana. Se sai inspriraationsa pyhän Bernardin ”De laude novae militae” tekstissä esittämistä ihanteista, yhdistäen uskollisuuden ristiretkien henkeen ja ajatukseen.
Ritarikunnan jäsenyydelle oli tunnusomaista, että siihen voitiin liittyä vain Kristuksen haudalla Jerusalemissa ja että jäseniksi hyväksyttiin ainoastaan paavin ja hallitsijoiden tunnistamat ritarit.
15. vuosisadan alkupuolella ylin piispa otti monimutkaisen tilanteen omiin käsiinsä ja antoi ritarikunnalle selkeän ritarikunnan statuksen. Hän antoi Pyhän maan fransiskaaniselle kustokselle oikeuden luoda ”Pyhän haudan ritarit”.
Ritarikunnan uusi perustaminen
Vuonna 1847, paavi Pius IX perusti uudestaan Jerusalemin latinalaisen patriarkaatin ja uudelleenorganisoi Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan. Uudesta patriarkasta tuli ritarikunnan suurmestari. Ritarikunnan uusi asema antoi mahdollisuuden investoida patriarkan nimissä uusia jäseniä myös Jerusalemin ulkopuolella.
Paavi Leo XIII hyväksyi vuonna 1888 patriarkan aloitteen, että ritarikuntaan voidaan investoida myös daameja.
Vuonna 1907 paavi pyhä Pius X otti itselleen suurmestarin arvon, ja patriarkasta tuli suurpriori. Suurmestarin arvo palautettiin patriarkalle vuonna 1928.
Paavi Pius XII antoi ritarikunnalle uuden perussäännön vuonna 1940 ja asetti sen suojelijaksi kardinaalin. Vuonna 1949 kardinaali- suojeliasta tuli suurmestari ja latinalaisesta patriarkasta taas kerran suurpriori.
Vuonna 1977 Ritarikunta sai paavi Paavali VI:lta uudelleen tarkistetun perussäännön. Tämä on pienin muutoksin käytössä nykyisen toiminnan ohjeena.
Ritarikunta Suomessa
Ensimmäinen suomalainen Pyhän Haudan Ritari: Carl Johan Dahlström (1876-1935) sai Pyhän Haudan ritarikunnan komentajamerkin tähdellä (KC*HS) paavi Pius XI:lta Roomassa vuonna 1934 - 90 vuotta sitten
Suomen Delegaatio: 1.2.1970 Suurmestari Eugene kardinaali Tisserant antaa asetuksen, jolla perustetaan Suomen Gran Magisteriumin alainen Delegaatio
Suomen Käskynhaltijakunta: 21.9.1998 Suurmestari Carlo kardinaali Furno perustaa Suomen Käskynhaltijakunnan
Ritarikunta on toiminut aktiivisesti Suomessa yli 54 vuotta. 21.9.2024 alkaa Käskynhaltijakunnan 27. toimintavuosi.
Ritarikunnan juridinen kuvaus
Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunta on kristittyjen uskovien yhteisö. Se on perustettu kirkollisen lain mukaisesti, ja Pyhä isä on antanut sille erityistehtävän tukea Kirkkoa Pyhällä maalla sekä vahvistaa sen jäsenten kristittyä elämää. Ritarikuntaa hallinnoidaan kanonisen lain tavanomaisten säädösten, Kirkon määräysten sekä ritarikunnan oman perussäännön mukaisesti.
Ritarikunta on kanonisen lain määrittelemä juridinen henkilö. Tämä on todettu sekä paavi Pius XII:n 14. syyskuuta 1949 että paavi Johannes XXIII:n 8. joulukuuta 1962 kirjatuissa apostolisissa kirjeissä. Ritarikunnalla on myös paavi Johannes Paavali II:n 1. helmikuuta 1996 päivätyn käskykirjeen mukaan juridisen henkilön asema Vatikaaninvaltiossa.
Ritarikunta Kristittyjen maallikkojen yhteisönä
Juridisesta näkökulmasta katsottuna Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunta on uskovien maallikkojäsenten yhteisö, johon myös hengellisen säädyn edustajat voivat liittyä. Vielä tarkemmin, se on yhteisö Kirkossa eli kristittyjen uskovien yhteisö (jonka jäsenistöön kuuluu sekä maallikkoja että pappissäädyn edustajia) – se on niiden yhteisö, ”jotka ovat liittyneet Kristukseen kasteessa ja jotka muodostavat Jumalan kansan. Koska heistä on tullut osallisia Kristuksen papilliseen, profetaaliseen ja kuninkaalliseen virkaan kullekin ominaisella tavalla, heidät on sen vuoksi kutsuttu harjoittamaan Jumalan missiota, jonka Hän on antanut Kirkon tehtäväksi maan päällä jokaiselle sopivimmalla tavalla”.
Ritarikunnalla on kaikki ne tavanomaiset piirteet, jotka yleisten normien ja Kirkon kanonisen lain mukaan koskevat kristittyjen uskovien muodostamia yhteisöjä. Toisaalta, sitarikunnan historia, tarkoitus, rakenne ja spiritualiteetti antavat sille erityisen ja ainutlaatuisen luonteen.
Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen dokumenteissa, erityisesti maallikkojen apostolaattia koskevassa dekreetissä Apostolicam actuositatem, painotetaan Kirkossa toimivien maallikkkojen yhteisöjen ja niiden apostolaatin tärkeyttä. Niissä on erityisesti todettu, että ”Niin kauan kuin soveliaat suhteet ylläpidetään Kirkon auktoriteetteihin, maallikoilla on oikeus perustaa ja johtaa yhteisöjä sekä liittyä jo olemassaoleviin sellaisiin”.
Paavi Johannes Paavali II:n apostolinen kehotus Christifideles laici osoittaa ne kirkolliset kriteerit, jotka määrittelevät maallikkojen yhteisöt.
”Etusija on annettava jokaisen kristitityn kutsumukselle pyhyyteen”. Tämä edellyttää, että maallikkojen yhteisöjen on oltava jäsenilleen ”pyhyyteen johtavia instrumentteja”.
”Velvollisuus ilmaista katolista uskoa”. Tämä edellyttää, että jokaisen maallikkojen yhteisön tulee muodostaa ”foorumi uskon julistukselle ja opetetukselle sen koko sisällöltään”.
”Todistus vahvasta ja aidosta yhteydestä” paaviin ja paikalliseen piispaan. Se ”tuodaan julki lojaalina valmiutena hyväksyä [heidän] doktriini[nsa] ja pastoraaliset aloitteet”.
”Mukautuminen ja osallistuminen Kirkon apostolisiin tavoitteisiin”. Tämä edellyttää, että maallikkojen yhteisöillä on ”lähetyssaarnaajan innostus, joka lisää niiden tehokkuutta olla osallisia uudelleen evankelioimisessa”.
”Sitoutuminen läsnäoloon yhteiskunnassa, jossa se Kirkon sosiaalisen opin mukaisesti asettuu palvelemaan yksilön ihmisarvoa.”
Ritarikunta kansainvälisenä julkisena kristittyjen uskovien yhteisönä
Pyhä Istuin on perustanut Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan, ja Pyhä isä on antanut sille erityistehtävän . Se on siten kanonisen lain koodin kaanonin 312 kappaleen 1 mukaan uskovien julkinen yhteisö.
Ainoastaan Pyhä Istuin voi perustaa universaalisen ja kansainvälisen kristittyjen uskovien yhteisön. Koska Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan jäsenistö ulottuu yli kansallisten ja hiippakunnallisten rajojen ja koska sillä on itsensä Pyhän Istuimen hyväksymä ja julkaisema perussääntö, on Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunta kansainvälinen kristittyjen uskovien julkinen yhteisö.
Ritarikunnan alkuperä
Pyhän haudan ritarikunta, jonka perustaminen perimätieto lukee Godfrey de Bouillon:in ansioksi, on luultavimmin saanut alkunsa Pyhälle maalle 12. vuosisadalla Jerusalemin latinalaista kuningaskuntaa puolustamaan matkanneiden ritareiden virkaan asettamisesta. Sen perusarvot ovat niiden ristiretkeläisritarien perintöä, jotka tulivat jäseniksi Pyhän haudan vakinaisiin kaniikkeihin liittyvään maallikkoveljeskuntaan. Ritarikunta esiintyi alkulähteellään tyypillisten vanhojen kristillisten aateliuden piirteiden edustajana. Se sai inspriraationsa pyhän Bernardin ”De laude novae militae” tekstissä esittämistä ihanteista, yhdistäen uskollisuuden ristiretkien henkeen ja ajatukseen.
Ritarikunnan jäsenyydelle oli tunnusomaista, että siihen voitiin liittyä vain Kristuksen haudalla Jerusalemissa ja että jäseniksi hyväksyttiin ainoastaan paavin ja hallitsijoiden tunnistamat ritarit.
15. vuosisadan alkupuolella ylin piispa otti monimutkaisen tilanteen omiin käsiinsä ja antoi ritarikunnalle selkeän ritarikunnan statuksen. Hän antoi Pyhän maan fransiskaaniselle kustokselle oikeuden luoda ”Pyhän haudan ritarit”.
Ritarikunnan uusi perustaminen
Vuonna 1847, paavi Pius IX perusti uudestaan Jerusalemin latinalaisen patriarkaatin ja uudelleenorganisoi Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan. Uudesta patriarkasta tuli ritarikunnan suurmestari. Ritarikunnan uusi asema antoi mahdollisuuden investoida patriarkan nimissä uusia jäseniä myös Jerusalemin ulkopuolella.
Paavi Leo XIII hyväksyi vuonna 1888 patriarkan aloitteen, että ritarikuntaan voidaan investoida myös daameja.
Vuonna 1907 paavi pyhä Pius X otti itselleen suurmestarin arvon, ja patriarkasta tuli suurpriori. Suurmestarin arvo palautettiin patriarkalle vuonna 1928.
Paavi Pius XII antoi ritarikunnalle uuden perussäännön vuonna 1940 ja asetti sen suojelijaksi kardinaalin. Vuonna 1949 kardinaali- suojeliasta tuli suurmestari ja latinalaisesta patriarkasta taas kerran suurpriori.
Vuonna 1977 Ritarikunta sai paavi Paavali VI:lta uudelleen tarkistetun perussäännön. Tämä on pienin muutoksin käytössä nykyisen toiminnan ohjeena.
Ritarikunta Suomessa
Ensimmäinen suomalainen Pyhän Haudan Ritari: Carl Johan Dahlström (1876-1935) sai Pyhän Haudan ritarikunnan komentajamerkin tähdellä (KC*HS) paavi Pius XI:lta Roomassa vuonna 1934 - 90 vuotta sitten
Suomen Delegaatio: 1.2.1970 Suurmestari Eugene kardinaali Tisserant antaa asetuksen, jolla perustetaan Suomen Gran Magisteriumin alainen Delegaatio
Suomen Käskynhaltijakunta: 21.9.1998 Suurmestari Carlo kardinaali Furno perustaa Suomen Käskynhaltijakunnan
Ritarikunta on toiminut aktiivisesti Suomessa yli 54 vuotta. 21.9.2024 alkaa Käskynhaltijakunnan 27. toimintavuosi.
Ritarikunnan juridinen kuvaus
Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunta on kristittyjen uskovien yhteisö. Se on perustettu kirkollisen lain mukaisesti, ja Pyhä isä on antanut sille erityistehtävän tukea Kirkkoa Pyhällä maalla sekä vahvistaa sen jäsenten kristittyä elämää. Ritarikuntaa hallinnoidaan kanonisen lain tavanomaisten säädösten, Kirkon määräysten sekä ritarikunnan oman perussäännön mukaisesti.
Ritarikunta on kanonisen lain määrittelemä juridinen henkilö. Tämä on todettu sekä paavi Pius XII:n 14. syyskuuta 1949 että paavi Johannes XXIII:n 8. joulukuuta 1962 kirjatuissa apostolisissa kirjeissä. Ritarikunnalla on myös paavi Johannes Paavali II:n 1. helmikuuta 1996 päivätyn käskykirjeen mukaan juridisen henkilön asema Vatikaaninvaltiossa.
Ritarikunta Kristittyjen maallikkojen yhteisönä
Juridisesta näkökulmasta katsottuna Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunta on uskovien maallikkojäsenten yhteisö, johon myös hengellisen säädyn edustajat voivat liittyä. Vielä tarkemmin, se on yhteisö Kirkossa eli kristittyjen uskovien yhteisö (jonka jäsenistöön kuuluu sekä maallikkoja että pappissäädyn edustajia) – se on niiden yhteisö, ”jotka ovat liittyneet Kristukseen kasteessa ja jotka muodostavat Jumalan kansan. Koska heistä on tullut osallisia Kristuksen papilliseen, profetaaliseen ja kuninkaalliseen virkaan kullekin ominaisella tavalla, heidät on sen vuoksi kutsuttu harjoittamaan Jumalan missiota, jonka Hän on antanut Kirkon tehtäväksi maan päällä jokaiselle sopivimmalla tavalla”.
Ritarikunnalla on kaikki ne tavanomaiset piirteet, jotka yleisten normien ja Kirkon kanonisen lain mukaan koskevat kristittyjen uskovien muodostamia yhteisöjä. Toisaalta, sitarikunnan historia, tarkoitus, rakenne ja spiritualiteetti antavat sille erityisen ja ainutlaatuisen luonteen.
Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen dokumenteissa, erityisesti maallikkojen apostolaattia koskevassa dekreetissä Apostolicam actuositatem, painotetaan Kirkossa toimivien maallikkkojen yhteisöjen ja niiden apostolaatin tärkeyttä. Niissä on erityisesti todettu, että ”Niin kauan kuin soveliaat suhteet ylläpidetään Kirkon auktoriteetteihin, maallikoilla on oikeus perustaa ja johtaa yhteisöjä sekä liittyä jo olemassaoleviin sellaisiin”.
Paavi Johannes Paavali II:n apostolinen kehotus Christifideles laici osoittaa ne kirkolliset kriteerit, jotka määrittelevät maallikkojen yhteisöt.
”Etusija on annettava jokaisen kristitityn kutsumukselle pyhyyteen”. Tämä edellyttää, että maallikkojen yhteisöjen on oltava jäsenilleen ”pyhyyteen johtavia instrumentteja”.
”Velvollisuus ilmaista katolista uskoa”. Tämä edellyttää, että jokaisen maallikkojen yhteisön tulee muodostaa ”foorumi uskon julistukselle ja opetetukselle sen koko sisällöltään”.
”Todistus vahvasta ja aidosta yhteydestä” paaviin ja paikalliseen piispaan. Se ”tuodaan julki lojaalina valmiutena hyväksyä [heidän] doktriini[nsa] ja pastoraaliset aloitteet”.
”Mukautuminen ja osallistuminen Kirkon apostolisiin tavoitteisiin”. Tämä edellyttää, että maallikkojen yhteisöillä on ”lähetyssaarnaajan innostus, joka lisää niiden tehokkuutta olla osallisia uudelleen evankelioimisessa”.
”Sitoutuminen läsnäoloon yhteiskunnassa, jossa se Kirkon sosiaalisen opin mukaisesti asettuu palvelemaan yksilön ihmisarvoa.”
Ritarikunta kansainvälisenä julkisena kristittyjen uskovien yhteisönä
Pyhä Istuin on perustanut Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan, ja Pyhä isä on antanut sille erityistehtävän . Se on siten kanonisen lain koodin kaanonin 312 kappaleen 1 mukaan uskovien julkinen yhteisö.
Ainoastaan Pyhä Istuin voi perustaa universaalisen ja kansainvälisen kristittyjen uskovien yhteisön. Koska Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan jäsenistö ulottuu yli kansallisten ja hiippakunnallisten rajojen ja koska sillä on itsensä Pyhän Istuimen hyväksymä ja julkaisema perussääntö, on Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunta kansainvälinen kristittyjen uskovien julkinen yhteisö.
