Suomen käskynhaltijakunnan
pyhiinvaellus Kastiliaan 14.-21.10.2017
Suomen käskynhaltijakunnan vuotuinen yhteinen pyhiinvaellus suuntautui Kastilian Ávilaan ja lähiseudulle. Kuljimme viikon pyhän Jeesuksen Teresan ja pyhän Ristin Johanneksen elämään liittyvillä paikoilla.
Paavi Franciscus on myöntänyt Ávilan hiippakunnalle luvan viettää pyhän Teresan juhlavuotta aina silloin, kun hänen lokakuun 15. vietettävä muistopäivänsä osuu sunnuntaille, ja näin oli vuonna 2017. Pyhiinvaelluksemme alussa meillä oli mahdollisuus osallistua juhlavuoden huipennukseen, sunnuntain 15.10. ulkoilmamessuun Ávilan Plaza Mayorilla, ja seurata siihen liittyviä juhlallisia kulkueita. Niissä kannettu pyhän Teresan patsas laskettiin lopuksi hänelle pyhitettyyn kirkkoon La Santa -aukiolla.
Pyhän Teresan kirkko on rakennettu pyhimyksen lapsuudenkodin paikalle. Siellä kuulimme hänen mystisistä näyistään, tuskallisin ja suloisin oli ekstaattinen kohtaaminen enkelin kanssa, joka useaan kertaan lävisti hänen sydämensä tulikärkisellä nuolella.
Messu Avilan keskusakiolla P. Teresan päivänä.
Kävimme Inkarnaation luostarissa, missä pyhä Teresa otettiin sisareksi karmeliittasääntökuntaan. Hänen näkemyksensä luostarin sisarten liiasta maailmallisuudesta ja elämän mukavuudesta kypsyi vähitellen. Tuntien murhetta omasta syntisyydestään hän harjoitti asketismia ja kontemplatiivista rukousta ja alkoi suunnitella karmeliittasäännön uudistamista. Siinä tehtävässä hän tuli kohtaamaan paljon vastustusta korkeiden kirkonmiesten taholta, mutta uskolliseksi tuekseen hän sai veli Ristin Johanneksen.
Teresan hengellinen perintö vaikuttaa yhä vahvana. Paavi Paavali VI julisti hänet Kirkon opettajaksi v. 1970.
Vaelluksemme hengellinen ohjaaja isä Anders Hamberg vietti kanssamme messua Pyhän Joosefin luostarissa, sen alkuperäisessä kappelissa (Iglesia primitiva). Tämän pienen reformiluostarin Teresa perusti vuonna 1563 ja siirtyi sen abbedissaksi, jättäen Inkarnaation luostarin. Hän otti käyttöön uuden, askeettisen ja absoluuttiseen köyhyyteen sitoutuvan karmeliitta-säännön.
Pyhiinvaelluksemme aikana saimme moneen otteeseen kuulla pyhän Teresan työstä sääntökunnan uudistamiseksi.
Ávilassa vierailimme myös komeassa 1100-luvulta 1400-luvulle rakennetussa katedraalissa. Se on goottilainen – tyylin sanotaan ilmentävän ranskalaisvaikutusta. Kävimme Pyhän Tuomaan kirkossa, jonka rakentamista 1400-luvun lopulla los Reyes Católicos, Ferdinand ja Isabella, rahoittivat. Kirkossa on haudattuna heidän ainoa poikansa Don Juan, joka kuoli 19-vuotiaana. Kirkkoon on haudattu myös pelätty suurinkvisiittori, dominikaaniveli Tomás Torquemada; hänen maallisten jäännöstensä myöhempi kohtalo on kuitenkin tuntematon: hauta on avattu ja todettu tyhjäksi. Yhdellä kirkon sivualttareista näimme pyhän Hyacinthuksen patsaan; tämä espanjalaisten pyhänä Jacintona tuntema 1200-luvulla elänyt dominikaaniveli on Suomen katolilaisille ainakin nimeltä tuttu, koska Viipurin katolinen kirkko oli omistettu hänelle.
Tutustuimme vaelluksellamme myös muutamaan muuhun Kastilian vanhaan kaupunkiin ja niiden huomattavimpiin kirkkoihin.
Alba de Tormesin pikkukaupungissa Salamancan lähellä saimme viettää messua karmeliittaluostarin kirkossa, jonka alttarin yläpuolella on pyhän Teresan sarkofagi.
Salamancassa vierailimme vanhassa yliopistossa ja sen museossa sekä Pyhän Tapanin dominikaaniluostarissa. Kiertelimme pitkään kaupungin kahdessa katedraalissa. Niistä uudempaa, gotiikkaa ja barokkityyliä ilmentävää komeaa kirkkoa alettiin rakentaa aivan vanhan katedraalin vierelle 1500- luvulla, ja se vihittiin 1700-luvulla. Sen sivulaivasta pääsee laskeutumaan portaita suoraan vanhaan katedraaliin, vielä kauniimpaan. Tämä 1100-luvulla romaaniseen ja goottilaiseen tyyliin rakennettu, runsain maalauksin koristettu kirkko oli yksi pyhiinvaelluksemme mieliinpainuvimpia.
Valladolidissa saimme vierailla pohjoismaisittain kiinnostavassa espanjalaisen haaran birgittalaisluostarissa. Vietimme messun luostarin kirkossa, sisarten ollessa läsnä ristikon takana.
Sisaret ottivat ryhmämme lämpimästi vastaan messun jälkeen keskusteluhuoneessaan, kuitenkin sääntönsä mukaisesti omalla puolellaan vierailuhuonetta jakavaa ristikkoa. Laskimme läsnä olleen noin 12 sisarta, mukana nuori noviisikin. Ristikko ei häirinnyt hymyjä, ystävällisiä sanoja, pienten lahjojen vaihtoa ja tervehdysten lähettämistä Turun birgittalaissisarille.
Nykyinen birgittalaisluostari on Valladolidin keskustan reunamilla. Kävimme katsomassa 1600-luvulla keskustassa renessanssipalatsissa toimineen luostarin rakennusta, joka nykyisin on valtionarkiston käytössä. Sen vieressä ollut Pyhän Birgitan kirkko on sisustaltaan kokonaan hävitetty.
Kolmen kulttuurin kaupunkina, Lännen Jerusaleminakin tunnetun Toledon sokkeloisten vanhojen katujen keskellä kohoava katedraali on rakennettu aiemman moskeijan paikalle. Se on suuri ja sisältä loistelias. Mieleen painui vanhojen kuorituolirivistöjen keskellä seisova hymyilevä madonnapatsas, valtava kullattu monstranssi sekä erityisesti suuren sakariston seinillä rippuvat monet El Grecon maalaukset.
Segovia on tunnettu hyvin säilyneestä, 18 km pitkästä roomalaisajan akveduktista. Messun vietimme karmeliittaveljien Pyhän Ristin Johanneksen luostarin kirkossa, jonka sivukappelin alttarin takana on pyhimyksen sarkofagi.
Segoviassa on myös pieni romaaninen Vera Cruz-kirkko, joka tutkijoiden mukaan on Pyhän haudan ritarien 1200-luvulla rakentama. Sen muoto jäljittelee Jerusalemin pyhää hautaa. Valitettavasti kirkko oli käydessämme suljettu.
Viikon kestäneen pyhiinvaelluksemme ajan asuimme karmeliittasääntökunnan kurssi- ja retrettikeskuksessa Ávilassa (CITeS). Asiantuntevana oppaanamme toimi maallikko-karmeliitta Heidi Tuorila-Kahanpää.
Isä Anders viettää messun karmeliittaluostarin kirkossa.
